Fariseus

"Jumalan enkelit iloitsevat yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen". Iloitsevatko enkelit sitten fariseuksesta, joka tekee parannuksen? Varmasti he iloitsevat. Parannuksen tekevä färiseus vain on paljon harvinaisempi kuin parannuksen tekevä syntinen. Mikä sitten on parannus? Se on luopuminen kuolleista töistä, hyvistä ja pahoista, ja kääntyminen palvelemaan Elävää Jumalaa. Kun Jumala alkaa puhutella ihmistä, on väärintekonsa ja väärän suuntansa tajuavan paljon helpompi kääntyä Vapahtajan puoleen, kuin hyvän ihmisen, jota hyvä ulkokuori estää näkemästä omaa syntisyyttään. Tiedän tämän kovinkin kipeästi, koska olen itse pelastunut Taivasten valtakunnan kasalaiseksi fariseuksen paikalta. Olin mielestäni kiltti ja kuuliainen lapsi ja varhaisnuoruuteni elin siivosti. Kun joskus koulutoverini puhuivat uskovaisista, puhe ärsytti minua. "Mitä ihmeen uskovaisia? Minulle riittää se usko Jumalan ja Jeesuksen olemassaoloon, joka minulla aina on ollut." Uskoin sen , mitä olin kotona ja koulussa oppinut, mutta minulla ei ollut mitään henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen eikä siis myöskään Isään Jumalaan. Olisin ilmeisesti uskonut vaikka Ukko Ylijumalaan ja Väinämöiseen, jos minulle olisi niin opetettu.

Jumala oli kuitenkin pitkämielinen minua kohtaan ja näytti minulle ensin elämäni tyhjyyden ja sitten Elävän Vapahtajan. Jossakin hengellisessä laulussa sanotaan: "Tehdään hyvästä syntinen..." Vaikka laskenkin oman uskonelämäni alkaneen sinä syksynä, jona aloin puhua Jeesukselle ja tuntea pahaa oloa ylpeydestäni ja itseriittoisuudestani, niin edelleenkin on prosessi kesken. Fariseus on jokaisessa minun solussani ja toisinaan olen lähes epätoivoinen huomatessani kesken rukouksenkin ajattelevani että olen ainakin parempi kuin kukamikämilloinkin. Kuljen kuitenkin taakastani huolimatta turvallisin mielin, sillä Hän tietää minkälaista tekoa me olemme, Hän muistaa meidät tomuksi. Jeesus itse sanoi: "Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Ei edes fariseusta.