Kummallinen ovi

Luukkaan evankeliumissa kerrotaan jonkun kysyneen Jeesukselta: "Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?" Jeesus vastasi: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään, mutta eivät siihen kykene." Miten ovi iankaikkiseen elämään voi olla ahdas, kun pelastuminen tapahtuu yksin armosta? Ahtautta ei aiheuta oven pienuus vaan sisään pyrkijän kantamukset. Jos yritämme mahtua ovesta omien ansioidemme tai kaiken synniksi kutsutun vääryytemme kanssa, jäämme ulkopuolelle.

Tänä aikana on toinenkin, jopa pelottavampi asia kuin oven ahtaus nimittäin ovettomuus.Meille tarjotaan hengen voimaa ja voittoisaa kristillisyyttä ilman kärsivää Kristusta.Tällainen kristillisyys on houkuttelevaa. Se ei tee meistä armoa tarvitsevia, syntisiä, vaan juhlivan joukon, jonka ei tarvitse ottaa joka päivä ristiään ja seurata Kristusta. Minäkin olisin mieluummin riemukulkueessa tarvitsematta pelätä kärsimyksiä, kuin Kristuksen kanssa ristin tiellä, sillä en ole enempää uskon kuin minkään muunkaan sankari. Jeesus kuitenkin sanoi: "Te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee." Ovi pelastukseen on edelleenkin ahdas, mutta vaikka se vie murheeseen, jota emme tahdo, on meillä Vapahtajan sana: "mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää."

Tässä ajassa on jotain, joka saa minut ajattelemaan Jeesuksen sanoja:: "Kun ihmisen poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä." Seurakuntien tilaisuuksista väki vähenee. Paikalle täytyy saada joku tunnettu puhuja tai mieluummin laulaja että kansan saa koolle. Vielä parempi on, jos laulaja ei laula kovin paljon kovin hengellisiä lauluja, mieluummin jotain,joka viihdyttää. Myös hengen voimaa ja ajallista menestystä lupaavat keräävät edelleen kuulijoita. Ihmeelliset kokemukset auttavat jaksamaan arjessa, mutta vievätkö ne sisälle ahtaasta ovesta? Kestääkö tällainen kristillisyys aikana, jota kohti olemme menossa?

Voi kestääkin - nimittäin maallisten valtojen ja voimien edessä, koska usko ilman syntisten Vapahtajaa on joustavaa ja voi antaa periksi siinä mitä tuleva Antikristuksen valta ei hyväksy. Ajallisesti raskainta tulee olemaan niillä, jotka yrittävät tasapainotella tämän maailman ruhtinaan ja Elämän Ruhtinaan välillä. Niille, jotka koko sydämestään uskovat Vapahtajaan, Isä voi avata kodin oven ja hän voi nostaa turvaan lastensa sielut ennen kuin pedot raatelevat ne iankaikkiseen kuolemaan. Niitä, jotka rakastavat maailmaa, maailme ei voi vihata vaan maailma rakastaa omiaan. Tämä rakkaus ei kuitenkaan ulotu kuoleman toiselle puolelle, jonne niidenkin, jotka Jeesuksen kieltämällä onnistuvat välttämään Sielunvihollisen vihan, on kuljettava. Elämä ilman Kristusta päättyy iankaikkiseen kuolemaan, kuolema Kristuksen kanssa päättyy iankaikkiseen elämään.